| KEZÄPÄIVÄINE KARJALAN MÄJEL (Karjalankielinen käännös: Iivo Härkönen)
1. Puun oksaizel ylimbäizel mäjel
Karjalan kaikerran mie,
mih kiännyn mih silmäni siirdyy
vein selgie vain vienoizie;
Tuol Luadogan veit,
tuol loittuo veit toizet ne vierähtelöö.
"Tuol Siämjärven kuldazet rannat
kera hiekkazien kiltsettelöö."
2. Kiänny hos kunne sie kiänny
kuin taivahan silmäizet,
salojärvyöt ne suoattsomat läikkyy viel järvet,
oi vilvakkazet.
Da suarie, da suarie da niemie,
da lahtloi, pohjukkoloi,
”en tiijä kuin kiittiä, kuin laittua,
kuin laulua kuin lauzuo.”
|