| KESÄPÄIVÄ KANGASALLA
(Käännös: Iivo Härkönen)
1. Mä Harjulan korkeimmalla puun okasalla keinuilen,
ja minne vain silmäni kantaa, nään vettä ja välkkyä sen!
Kuin hohtehet vyön hopeaisen tuoll´läikkehet Längelmäveen,
ja Roine rakkahin tuolla suo suutelon rannoilleen.
2. Ja kuin sinilemmikin silmä ja kirkkaus nuoruuden
tuoll läikkyilee Vesijärvi sisarparvehen siintyen.
Ja tuhannet saaret, ah saaret, kuin vöissä sen tuudittuu,
kuin luonnon kukkivat haaveet siniaaltohon unhottuu.
3. Mut ympäri rakkaiden rantain vyöt hongikon huokuilee,
kuin telmettä leikkiväin lasten ne viisahat tarkkailee,
ja tähkästä huojuvat laihot pään raskaasti painaltaa,
ja tuoksua kukkivain niittyin suvituulonen kuljettaa.
4. Oi kuinka tää köyhä Suom on kauneutta tulvillaan,
kuin kultaa veen , hopeoita on läikkehet täynnä maan!
Ja murheessa riemuissansa sen kantele vienoinen
on varmaan tuutinut tahtiin kesäjärvien keinuvien.
5. Minä vain olen lintu pieni ja siipeni kanna ei,
mut toisinko uljas kotka, min tiet sinipilvihin vei,
niin Kaikkivaltiaan luoksi mä lentäisin, liitäisin,
ja hänen jalkainsa juureen rukoukseni kantaisin.
6. Oi taivahan pyhä Herra myös lintusen laulaa suo!
Oi kuink´on sun maasi kaunis ja taivaas korkea tuo!
Oi liekkiä rakkautemme suo järveimme läikkyihin,
ja rakkaus tää pyhä anna maan rakkaan tään rantoihin.
Suomentanut Iivo Härkönen
Lähde: Toukomies-lehti
|
